Kuten facebook kaverini ehka jo nakivat hehkutukseni aiheesta, matkustin tanne Chennaihin Bangaloresta junalla, joka oli nimeltaan Chennai Express! Se mika monelta saattoi menna ohi on, mika siina on niin kovin erityista... No tietty se, etta Shahrukhin seuraava elokuva on nimeltaan Chennai Express... Jeeee! No joo, siis noin puolet matkasta, eli ensimmaiset reilu kolme tuntia jaksoin olla tosi innoissani asiasta, sen jalkeen alkoi sen verran puuduttaa, etta intotaso vahan laski. Mutta oli se silti keskivertoa hauskempi junamatka ihan vaan Shahrukhin ansiosta. :)
Saavuttuani Chennaihin, soitin eraalle SCI vapaaehtoiselle, Raville, joka kertoi, etta riksamatkan majapaikkaani pitaisi maksaa sellaiset 150 rupiaa. Ensimmainen kuski pyysi kuitenkin 650 rupiaa, kovan tinkimisen jalkeen han suostui alentamaan sen neljaan sataan, mutta siita ei enaa alentanut. No ei sitten muuta kun keraamaan kimpsut ja kampsut, joita on muuten talla etelan kierroksella kertynyt jokseenkin... Seuraava riksakuski tarjosi vieda kahdella sadalla, mihin jo suostuin (se 50 rupian ero on euroissa huimat 75 senttia). Mutta kun olin ladannut tavarani kyytiin, oli hinta ehtinyt nousta jo 250 rupiaan... No, siina vaiheessa en enaa jaksanut alkaa tapella (minka kuski oli varmaan arvannutkin) ja suostuin lopulta maksamaan sen 250... Tanaan kavin uudestaan juna-asemalla ostamassa lipun ensi viikolle Delhiin.. Taalta molempiin suuntiin mennessani kuski pyysi 300, menomatkalla maksoin lopulta 230 ja tulomatkalla 250. Kaiken lisaksi paluumatkalla kuski rupesi viela perilla riitelemaan, etta haluaa sittenkin 300, mika oli ongelma, koska minulla ei ollut sita viittakymppia, vaan minun piti antaa hanelle 300 ja pyytaa vaihtorahat. Kylla han sitten pyysi jotakuta vaihtamaan ne rahat, koska mina uhkasin muuten antaa vaan 200. Mutta siis, tuo kuulostaa silta, etta mina olisin kovakin tappelemaan pikkupennosista (oikeasti olen tosi surkea neuvottelemaan hyvaa hintaa mistaan...) mutta kuulemma Chennain riksakuskit ovat pahinta laatua Intiassa. Ja paikallisetkin saavat oikeasti pitaa puoliaan heidan kanssaan...
Majoitun taallakin taas SCI aktiivien luona, Sri Janardhan on ollut SCI aktiivi jo kunniotettavat 45 vuotta. Majoitun hanen ja hanen vaimonsa seka heidan poikansa, taman vaimon ja lasten luona. Itse asiassa ensimmainen extended family talla reissulla...
Ohjelmaa taalla Chennaissa on ollut ihan kiitettavasti. Torstaina, eli ekana kokonaisena paivanani taalla, menin vierailemaan naapurustossa olevaan "Guild of Service" jarjestoon, joka tarjoaa koulutusta ja majapaikan erilailla vammaisille lapsille. Joukossa on seka fyysisesti etta henkisesti erilaisia lapsia. Aamupaivalla kiersin paikan ja kavin kuuntelemassa oppitunteja. Lapset olivat aina kaksi luokkatasoa yhdessa ryhmassa. Koulussa on luokkia esikoulusta viitosluokkaan (intialaislapsethan aloittavat koulun pari vuotta suomalaisia aiemmin). Ylimmat luokat vahan ujostelivat vierasta, mutta pienimmat esittivat kilpaa erilaisia lauluja ja muuta ohjelmaa. Lounaan jalkeen palasin taas ja fysioterapeutti pyysi minua tulemaan mukaan pitamaansa sessioon. Sinne tulivat kaikkein pienimmat lapset (n. 5 vuotiaita) ja mina heittelin heidan kanssa palloa ja yritettiin jotain laululeikkeja. Molempia oikeasti aika huonolla menestyksella. Siis lapset olivat tosi sopoja, mutta n. 10 n. viisi-vuotiasta lasta eivat muuten jaksa millaan keskittya, kun joutuivat valilla jopa odottamaan vuoroaan, ennen kuin pallo taas heitettiin heille... SCI on kuulemma jarkannyt mm. tyoleireja tuolla paikassa joskus aikanaan. Mutta ymmarsin, etta talla hetkella yhteistyota ei hirveasti ole. Toivottavasti se jatkuu taas jossain vaiheessa.
Eilen ja tanaan puolestaan olen ollut jarjestossa ICWO - Indian Community Wellfare Organisation. Jarjesto tyoskentelee mm. seksityolaisten ja seksuaalivahemmistojen parissa, ja tekee mm. HIV ehkaisytyota. Jarjesto tuntuu olevan aika iso ja heilla on todella monta projektia. Kaytannossa koko eilinen aamupaiva samoin kuin tama paiva, oli vaan esitelmien kuuntelua heidan eri projekteistaan. Mutta siis, ei mitaan powerpint sulkeisia, vaan puhuimme myos ihmisten kanssa, jotka ovat alunperin olleet esim seksityolaisia ja sitten siirtyneet jarjeston tyontekijoiksi. Eilinen iltapaiva kului seminaarissa, josta en ole ihan varma mita se kasitteli, koska se oli taysin tamilin kielinen.. lol. Kaipaan jo hindin kielta, jota sentaan pystyn seuraamaan sen verran, etten aina ole ihan taydellisen pihalla. Nama etela-intialaiset kielet ovat minulle taytta hepeaa... tai siis kannadaa, malayalamia ja tamilia...
Maanantaina menen taas samaan jarjestoon. Silloin lahden "kentalle". En viela tieda mita se tulee pitamaan sisallaan. Huomenna on vuorossa eras projekti, jonka kanssa SCI on tehnyt yhteistyota vuosikymmenia...
Nyt pitaa lahtea syomaan, ettei isantaperheeni luule, etta olen kadonnut matkalla sinne juna-asemalle...
Saavuttuani Chennaihin, soitin eraalle SCI vapaaehtoiselle, Raville, joka kertoi, etta riksamatkan majapaikkaani pitaisi maksaa sellaiset 150 rupiaa. Ensimmainen kuski pyysi kuitenkin 650 rupiaa, kovan tinkimisen jalkeen han suostui alentamaan sen neljaan sataan, mutta siita ei enaa alentanut. No ei sitten muuta kun keraamaan kimpsut ja kampsut, joita on muuten talla etelan kierroksella kertynyt jokseenkin... Seuraava riksakuski tarjosi vieda kahdella sadalla, mihin jo suostuin (se 50 rupian ero on euroissa huimat 75 senttia). Mutta kun olin ladannut tavarani kyytiin, oli hinta ehtinyt nousta jo 250 rupiaan... No, siina vaiheessa en enaa jaksanut alkaa tapella (minka kuski oli varmaan arvannutkin) ja suostuin lopulta maksamaan sen 250... Tanaan kavin uudestaan juna-asemalla ostamassa lipun ensi viikolle Delhiin.. Taalta molempiin suuntiin mennessani kuski pyysi 300, menomatkalla maksoin lopulta 230 ja tulomatkalla 250. Kaiken lisaksi paluumatkalla kuski rupesi viela perilla riitelemaan, etta haluaa sittenkin 300, mika oli ongelma, koska minulla ei ollut sita viittakymppia, vaan minun piti antaa hanelle 300 ja pyytaa vaihtorahat. Kylla han sitten pyysi jotakuta vaihtamaan ne rahat, koska mina uhkasin muuten antaa vaan 200. Mutta siis, tuo kuulostaa silta, etta mina olisin kovakin tappelemaan pikkupennosista (oikeasti olen tosi surkea neuvottelemaan hyvaa hintaa mistaan...) mutta kuulemma Chennain riksakuskit ovat pahinta laatua Intiassa. Ja paikallisetkin saavat oikeasti pitaa puoliaan heidan kanssaan...
Majoitun taallakin taas SCI aktiivien luona, Sri Janardhan on ollut SCI aktiivi jo kunniotettavat 45 vuotta. Majoitun hanen ja hanen vaimonsa seka heidan poikansa, taman vaimon ja lasten luona. Itse asiassa ensimmainen extended family talla reissulla...
Ohjelmaa taalla Chennaissa on ollut ihan kiitettavasti. Torstaina, eli ekana kokonaisena paivanani taalla, menin vierailemaan naapurustossa olevaan "Guild of Service" jarjestoon, joka tarjoaa koulutusta ja majapaikan erilailla vammaisille lapsille. Joukossa on seka fyysisesti etta henkisesti erilaisia lapsia. Aamupaivalla kiersin paikan ja kavin kuuntelemassa oppitunteja. Lapset olivat aina kaksi luokkatasoa yhdessa ryhmassa. Koulussa on luokkia esikoulusta viitosluokkaan (intialaislapsethan aloittavat koulun pari vuotta suomalaisia aiemmin). Ylimmat luokat vahan ujostelivat vierasta, mutta pienimmat esittivat kilpaa erilaisia lauluja ja muuta ohjelmaa. Lounaan jalkeen palasin taas ja fysioterapeutti pyysi minua tulemaan mukaan pitamaansa sessioon. Sinne tulivat kaikkein pienimmat lapset (n. 5 vuotiaita) ja mina heittelin heidan kanssa palloa ja yritettiin jotain laululeikkeja. Molempia oikeasti aika huonolla menestyksella. Siis lapset olivat tosi sopoja, mutta n. 10 n. viisi-vuotiasta lasta eivat muuten jaksa millaan keskittya, kun joutuivat valilla jopa odottamaan vuoroaan, ennen kuin pallo taas heitettiin heille... SCI on kuulemma jarkannyt mm. tyoleireja tuolla paikassa joskus aikanaan. Mutta ymmarsin, etta talla hetkella yhteistyota ei hirveasti ole. Toivottavasti se jatkuu taas jossain vaiheessa.
Eilen ja tanaan puolestaan olen ollut jarjestossa ICWO - Indian Community Wellfare Organisation. Jarjesto tyoskentelee mm. seksityolaisten ja seksuaalivahemmistojen parissa, ja tekee mm. HIV ehkaisytyota. Jarjesto tuntuu olevan aika iso ja heilla on todella monta projektia. Kaytannossa koko eilinen aamupaiva samoin kuin tama paiva, oli vaan esitelmien kuuntelua heidan eri projekteistaan. Mutta siis, ei mitaan powerpint sulkeisia, vaan puhuimme myos ihmisten kanssa, jotka ovat alunperin olleet esim seksityolaisia ja sitten siirtyneet jarjeston tyontekijoiksi. Eilinen iltapaiva kului seminaarissa, josta en ole ihan varma mita se kasitteli, koska se oli taysin tamilin kielinen.. lol. Kaipaan jo hindin kielta, jota sentaan pystyn seuraamaan sen verran, etten aina ole ihan taydellisen pihalla. Nama etela-intialaiset kielet ovat minulle taytta hepeaa... tai siis kannadaa, malayalamia ja tamilia...
Maanantaina menen taas samaan jarjestoon. Silloin lahden "kentalle". En viela tieda mita se tulee pitamaan sisallaan. Huomenna on vuorossa eras projekti, jonka kanssa SCI on tehnyt yhteistyota vuosikymmenia...
Nyt pitaa lahtea syomaan, ettei isantaperheeni luule, etta olen kadonnut matkalla sinne juna-asemalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti